Aurinkoa ja mausteita

Aina välillä iskee ikävä Afrikan mantereelle, lähinnä Tansaniaan. Voi että miten olisikaan näin synkkänä talvipäivänä ihana olla siellä kuumuudessa. Oliko se aina niin kivaa ja lämmintä vai kuultaako aika muistot? Kyllä monesti mietin kotiamme siellä, maisemia Intian valtameren äärellä ja tuoksuja. Voisin kyllä lähteä sinne takaisin. Niin, koskakohan? Olisihan se lapsillekin ihana päästä verestämään muistoja, mitä kaikkea he aikuisena enää sieltä muistavatkaan vai muistavatko mitään? Toivottavasti muistavat.

Kotimme oli kiva, pihalla oli paljon lemmikkejä, ihania ystäviä, jotka ovat nyt jo taas levinneet eripuolille maailmaa. Ajatuksissa on aina ihana kuitenkin palata sinne, ehkä joskus oikeastikin.

Rakastamani sansibarin-maustetee loppui minulta toissapäivänä ja silloin taas mietin, että olisipas ihana mennä Tansaniaan. Joka kerta kun ompelen ja käytän sieltä hankkimiani ompelutarvikkeita, mietin samaa... Monet asuntomme huonekalut muistuttavat myös joka päivä tuosta ihanasta maasta ja ajasta siellä. Toki eihän kaikki siellä ollessa aina näin ruusuista ollut, mutta aika kuultaa ihanasti muistot. Aina en ajattele niitä sähkökatkoksia, puutteita kodissa, liikenneruuhkia ja sitä likaa jota kaduinvarsilla oli. Yksi ilta juttelimmekin kuinka helppoa elämä siellä tavallaan oli. Toki onhan se erilaista, eikä kauppaan voi vaan kävellä ja kuvitella saavansa kaikkea, ei todellakaan... Lisäksi yksin en juuri uskaltanut maaseudulle autolla lähteä, toisin kuin nyt voin ajaa minne vaan autolla ilman suurempia murheita tai mietteitä siitä että entäs jos auto menee rikki, rengas hajoaa tai joudun kolariin.

Tässä oli nyt tällainen afrikkakaipuu kaiken ompelun keskelle. Olkoon tämä nyt sitten sitä sisustusosiota :)

Läksijäislahja ystäviltämme, sansibarin tunnelmaa
noin 1950-luvulta. Tämä taulu on aarteemme!

Käsintehdyt tyynynpäälliset, peräisin Sansibarin kujilta. Ihanat.

Sasibar-arkkun reunaa ja hienot koristeet.

Korkean astiakaappimme koristus. Tietenkin sansibar-tyyliin.

Kauhateline sansibar-tyyliin.

Afrikan eläimiä

Voi että miten Afrikan luonto voikaan olla kaunis. Saati kaikki siellä olevat eläimet. Olen aina nauttinut safareista. Ensimmäinen safarini oli Tansaniassa 2001 Serengetissä: ihania leijonia, lintuja, norsuja, kirahveja, virtahepoja... Kaikkea, joka oli todella eksoottista silloin opiskelijalle. Sen jälkeen safareita on tullut muissakin maissa. Erilaisia paikkoja, ihania eläimiä ja upeuta kokemuksia myös lasten kanssa. Muistavatkohan he niitä aikuisena?

Safarieläimet kiinnostavat sekä luonnossa, että tietenkin kankaissa. Mitä kaikkea meillä niistä onkaan: Tässä alla hieman kuvakavalkadia eläimistä:

Aluksi pinnasänkyyn tekemät vuodevaatteet. Kyseessa tietenkin marimekkoa, jonka jo esikoiselleni ostin... Ei tullut hänelle siitä mitään, mutta pitää myöntää että nykyisen pinnasängyn väri on aivan nappi näihin vuodevaatteisiin. Vai pitäisikö sanoa päinvastoin.

Lakanassa näkyy kirahvit ja norsu, reunalla on lintu,
josta tein "tyynyn" vauvalle. Sisään laitoin vanulevyä.

Pussilakanan tein sekä marimekon kankaasta,
että valkoisesta lakanakankaasta.
Siihen aplikoin yhden kirahveista.

Lisää kirahveja. Tässä tinga-tinga-tyylistä taidetta lastenhuoneen seinältä. Kuvassa kirahvitaulu! Ihana piirustus ja samaan satsiin on myös leopardi, siitä tosin nyt ei kuvaa. 



Tinga-tinga taidetta.

Varokaa, tiellä kirahveja.

Kirahvin jälkeen voimme ottaa käsittelyyn norsun. Tässä alla batiikkikangas, jossa on norsuja sekä tietenkin aidot norsut. Aivan ihanat: äiti ja poikanen. Voiko suloisempaa olla?


Batiikkia, ruskea pohja jossa limenvihreät norsut.
Meillä tästä kankaasta sisustustyyny.

Tembo na watoto!

Seuraavaksi sitten muita elukoita. Kilpikonna eli swahiliksi kobe. Tämä tyynynpäällinen on Sansibarin saarelta peräisin ja se on tuotu lapsille tuliaiseksi. Kyseessä paikallista aplikointia, joka on tehty täysin käsin! Kerrassaan hieno.

Tyynynpäällinen, KOBE!

Seiniämme koristaa erilaisia kankaita. Tässä alla yksi niistä. Vaikka onkin marimekon kuosia tämäkin, niin sillä on erilainen historia. Olemme saaneet sen nimittäin Afrikan mantereella, emmekä suinkaa ole ostaneet sitä liikkestä Suomessa. Kangas oli teetetty tauluksi, afrikkalaiseen tapaan... Eli ei oltu pingoitettu raameihin, vaan oli liimattu kahteen puuhun. Itse hieman sitä tuunailin paremmaksi ja kelpaakin tuollaisenaan kyllä seinällemme. Perinteisesti se on ollut portaikossa, kuten tässäkin kodissa. Saa nähdä minne se seuraavassa kodissa asettuu, sillä siellä meillä ei olekaan portaita...

Seinävaate. 

Loppuun Afrikan kuninkaalliset, eikö?!

Kanga

Kanga tai khanga on noin 1 x 1,5 metrin kokoinen kangas, jota etenkin itäisessä-Afrikassa käytetään vaatteena. Yleensä tuo kangas kietaistaan ympärille kuten hame, toisinaan siitä ommellaan vaatteita. Kanga toimii myös kantoliinana, hartiavaatteena tai vaikka päähineenä. Kanga ja kitenge ovat samantyylisiä käyttötarkoituksiltaan, kangassa tosin on usein "raamit" ja jokin mietelause swahiliksi.



musta-sini-valkoinen on kanga
ja alla keltaisilla kuvioilla oleva kitenge

Kangat myydään aina pareittain eli saa kaksi "raamitettua" kangaspalaa. Kitengejä ostetaan puolestaan metreissä, erilaisissa pätkissä alkaen noin kahdesta metristä. Sekä kangoja että kitengejä minulla on valtavasti varastossa ja täytyy myöntää että paljon niistä olen ommellutkin.  Tässä joitain luomuksia niistä.

Ylinnä näkyy se, miten kangat ovat pareittain ja miltä pala näyttää raameineen. Niitä "raameja" tai reunoja onkin kiva käyttää erilaisissa yksityiskohdissa. Tässä mekossa tein eteen ja vyötärölle kaistaleet. Lopputuloskin miellytti. Mekon kaava oli suuresta käsityöstä.

Tyttäreni tykkää myös mekoista ja "kaavuista" joita usein iltaisin käytti kylpytakin asemesta. Tässä jokunen malli niistä. Mekko on tehty kangasta ja siinäkin käytetty kangan reunoja sekä yläosaan, että helmaan. Kaapu on puollestaan kitengeä, josta maksoin ylihintaa, mutta etana-kuosi oli mielestäni sen arvoinen. Sitä kangasta on vieläkin tallella, sillä en ole raaskinut ommella vielä muuta.

Iloisia värejä

Rakastan värejä. Kirjavia, raikkaita, kuin nameja. Taidan tykätä nameistakin, mutta ennen kaikkea ompelusta :) Otin kuvan ompelulaatikkoni langoista. Näistä voi tehdä vaikka mitä ihania brodeerauksia tai koristeompeleita muuten yksivärisiin kankaisiin. Mutta ainakaan Afrikan kanga ja kitenge-kankaat eivät ole yksivärisiä. Ne ovat kirjavia, ihanan värikkäitä. Niissä on rohkeasti yhdistetty eri värejä, ehkä jopa sellaisia joita itse ei olisi ajatellut yhdistää. Myös erilaiset helmikirjailut ovat värikkäitä, kuten näkyy.

Nappeja

Napit koristavat monia ompeluksiani. Ompelulaatikossani on myös kaikenlaisia nappeja varastossa. Lapseni ovat pienestä pitäen tykänneet leikkiä napeilla. Niitä hamstrataan, vaihdetaan, hukataan, mutta onneksi ei sentään syödä.

Nämä lienevät eksoottisimmat nappini. Uniikit. Ne on tehty kookoksesta. Näyttävät ihanilta. Kuten arvaatte, niitä ei ole Suomesta ostettu vaan ovat tuliaisia Afrikan mantereelta.

Kookosnappeja

Tässä on sitten teollisempia nappeja, mutta ihania. Nämä ovat poikani suosikkeja, ovat toki vielä pysyneet pussissa ja odottavat sopivaa kohdetta. Kuten näkyy, ne on ostettu Sinnellistä.

Autoja, traktoreita, junia, lava-autoja jne...

Muffinsseja koristeineen. Helmiä ja nappeja, nam! Tässä olen aplikoinut valkoiselle pohjakankaalle muffareita. Muffinssin "vuoka" on marimekon kangasta ja päälliset on tilkkuja. Napit ja helmet on sitten leivonnan loppuvaiheessa laitettu koristeeksi. Melko helppo ja nopeatekoinen. Paistettu 200 asteessa... no ei!

Afrikan Kuningatar: noihin sanoihin liittyy niin monia tärkeitä asioita. Afrikka on ihana maanosa jossa on olemme asuneet ja Kuningatar olen tietenkin minä itse kuten lapseni sanovat. Afrikan kuningatar-marimekon kangas on kuitenkin ollut innoittava asia tämän blogin nimessä. Afrikan Kuningattaren on suunnitellut Oiva Toikka.

Tällä hetkellä olen lukenut paljon muiden ompelublogeja ja olen aiemmin itsekin pitänyt yhtä, mutta ajattelin että on aika aloittaa uusi. Tänne aion kuitenkin tuoda kuvia jo aiemmin tehdyistä ompeluista ja kivoista sisustusjutuista. Silmäni lepää kauniissa asioissa, kaikkea kaunista vaan ei kotiin voi eikä tarvikaan saada. Niistä voi ottaa kuvia ja ihailla niitä.

Ideoita on paljon, aikaa vaan ei aina tunnu olevan riittämiin. Lapset, koti ja työ vie tietenkin aikaa eikä ompelulle riitä niin paljoa kuin haaveilisin. Mutta ei se mitään, olen tyytyväinen näinkin, sillä paljon saan silti mielestäni aikaan.

Afrikan Kuningatar by Oiva Toikka.

Sama vihreys on tässä maisemassa. Afrikan sydämessä!