Verhoja

Olen kaivellut tietokoneeni tiedostoja ja etsinyt kaikenlaisia muita kuin ompelukuvia. Samalla löytyi nämä verhokuvat, joita olen Suomen kotiimme tehnyt. Olen ollut niihin tyytyväinen, ainoastaan lastenhuoneen verho olisi tehtävä lyhyemmäksi tai talviverho erikseen. Tämä pitkä verho ottaa patteriin kiinni ja mielenrauhan vuoksi on mielestäni parempi ettei verho ota patteriin kiinni... Taidan kuitenkin mielummin tehdä uuden lyhyen verhon, joka olisi talvikäyttöön ja tämä pitkä kerho saisi sitten olla kesän ajan, jolloin patteria ei tule väännettyä kuumalle.

Keittiön verhot.

Eteinen.

Työhuone, kangas Marimekon "Tuuli".

Lastenhuone, kangas Marimekon "Lokki".

Kankaat on ostettu Eurokankaasta eteiseen ja keittiöön. Molemmat niistäkin ole joistain löytökoreista, mutta niitä oli juuri sopiva määrä mitä tarvitsin. Työhuoneen kangas on ostettu joskus Stockan hulluilta päiviltä ja on siis Marimekon "tuuli" kangasta. Samoin Marimekkoa on lastenhuoneessa "lokkina". Tämä oli joskus heräteostos Hakaniemen Marimekolta ja sain oikeastaan kivasti tehtyä verhon yläreunan, sitä ei tosin tästä kuvasta näe, mutta kunhan joskus saan aikaan, niin otan lähikuvaa siitä.

Seuraavaksi on vuorossa olohuoneen verhot, niissä vaan on niin haastava kangas, etten oikein tiedä miten sen tekisin... Siitä sitten enemmän tuonnempana. Ai niin ja kun saan, niin lisään tänne kuvan työhuoneesta, jonne lisäsin juuri sisustustarran, joka sopii tuohon tuuli-kangas aiheeseen. Aika kiva mun mielestä.

Aurinkoa ja mausteita

Aina välillä iskee ikävä Afrikan mantereelle, lähinnä Tansaniaan. Voi että miten olisikaan näin synkkänä talvipäivänä ihana olla siellä kuumuudessa. Oliko se aina niin kivaa ja lämmintä vai kuultaako aika muistot? Kyllä monesti mietin kotiamme siellä, maisemia Intian valtameren äärellä ja tuoksuja. Voisin kyllä lähteä sinne takaisin. Niin, koskakohan? Olisihan se lapsillekin ihana päästä verestämään muistoja, mitä kaikkea he aikuisena enää sieltä muistavatkaan vai muistavatko mitään? Toivottavasti muistavat.

Kotimme oli kiva, pihalla oli paljon lemmikkejä, ihania ystäviä, jotka ovat nyt jo taas levinneet eripuolille maailmaa. Ajatuksissa on aina ihana kuitenkin palata sinne, ehkä joskus oikeastikin.

Rakastamani sansibarin-maustetee loppui minulta toissapäivänä ja silloin taas mietin, että olisipas ihana mennä Tansaniaan. Joka kerta kun ompelen ja käytän sieltä hankkimiani ompelutarvikkeita, mietin samaa... Monet asuntomme huonekalut muistuttavat myös joka päivä tuosta ihanasta maasta ja ajasta siellä. Toki eihän kaikki siellä ollessa aina näin ruusuista ollut, mutta aika kuultaa ihanasti muistot. Aina en ajattele niitä sähkökatkoksia, puutteita kodissa, liikenneruuhkia ja sitä likaa jota kaduinvarsilla oli. Yksi ilta juttelimmekin kuinka helppoa elämä siellä tavallaan oli. Toki onhan se erilaista, eikä kauppaan voi vaan kävellä ja kuvitella saavansa kaikkea, ei todellakaan... Lisäksi yksin en juuri uskaltanut maaseudulle autolla lähteä, toisin kuin nyt voin ajaa minne vaan autolla ilman suurempia murheita tai mietteitä siitä että entäs jos auto menee rikki, rengas hajoaa tai joudun kolariin.

Tässä oli nyt tällainen afrikkakaipuu kaiken ompelun keskelle. Olkoon tämä nyt sitten sitä sisustusosiota :)

Läksijäislahja ystäviltämme, sansibarin tunnelmaa
noin 1950-luvulta. Tämä taulu on aarteemme!

Käsintehdyt tyynynpäälliset, peräisin Sansibarin kujilta. Ihanat.

Sasibar-arkkun reunaa ja hienot koristeet.

Korkean astiakaappimme koristus. Tietenkin sansibar-tyyliin.

Kauhateline sansibar-tyyliin.

Päivä lyhenee

Huomenna on taas se vuoden käännöskohta, kun päivä alkaa lyhentyä. Tavallaan kivaa, sillä syksyllä on ihana poltella kynttilöitä kun illat pimenee. Se mikä on vaikeinta, on aamuheräämiset. Tätä vaikeutta ei päiväntasaajan seuduilla ollut, sillä päivä ja yö ovat aina melkein yhtäpitkiä.

Kotona meillä on tähtitaivas ympärivuotisesti käytössä. Alla oleva lamppu on laitettu kattovaloksi vierashuoneeseen. Valoahan se ei anna, mutta tunnelmaa sitäkin enemmän. Pimeissä illoissa se on kyllä ihana, joten tervetuloa syysillat.

Tähtiä taivaalla.

Kaiku

Metsä kaikuu, siitäköhän tämänkin kankaan nimi? Tämän marimekon kaiku-kankaan ostin kotimme oviaukkoon. Meillä oli tarve "sulkea" yksi oviaukko ja teimme sen kankaalla. Toisellakin puolella on marimekkoa, mutta nyt esittelen tämän suomimaiseman.

Kaikua seinällä tai siis oviaukossa.

Kangas on niin, että kun astuu asuntoomme sisälle, niin sen näkee eteisen käytävän päässä. Joka kerta sitä katsellessa tulen hyvälle tuulelle. Kun aikanaan muutamme tästä pois, niin minulla on kankaalle jo uusi paikkakin...

Harmittaa etten olle saanut hankittua kaiku-mukeja. Pitää pitää silmät auki vaikka huuto.netissä, jos sieltä löytyisi.