Nappeja

Napit koristavat monia ompeluksiani. Ompelulaatikossani on myös kaikenlaisia nappeja varastossa. Lapseni ovat pienestä pitäen tykänneet leikkiä napeilla. Niitä hamstrataan, vaihdetaan, hukataan, mutta onneksi ei sentään syödä.

Nämä lienevät eksoottisimmat nappini. Uniikit. Ne on tehty kookoksesta. Näyttävät ihanilta. Kuten arvaatte, niitä ei ole Suomesta ostettu vaan ovat tuliaisia Afrikan mantereelta.

Kookosnappeja

Tässä on sitten teollisempia nappeja, mutta ihania. Nämä ovat poikani suosikkeja, ovat toki vielä pysyneet pussissa ja odottavat sopivaa kohdetta. Kuten näkyy, ne on ostettu Sinnellistä.

Autoja, traktoreita, junia, lava-autoja jne...

Muffinsseja koristeineen. Helmiä ja nappeja, nam! Tässä olen aplikoinut valkoiselle pohjakankaalle muffareita. Muffinssin "vuoka" on marimekon kangasta ja päälliset on tilkkuja. Napit ja helmet on sitten leivonnan loppuvaiheessa laitettu koristeeksi. Melko helppo ja nopeatekoinen. Paistettu 200 asteessa... no ei!

Marimekon tilkkusäkeistä

Ehdoton suosikki on marimekko. Kuosien katselu on väriterapiaa minulle. Onneksi kaikkea ei tarvitse saada, vaikka välillä kyllä haluaisinkin... Marimekon kankaisiin on mennyt euro ja toinenkin. Yhdessä vaiheessa ostin "yllätystrikoosäkkejä", kun niitä sai vielä halvalla. Kyseessähän oli iso säkki, jossa oli tehtaan jämäpaloja. Pussista näki mitä värejä oli tarjolla, mutta kankaiden koko olikin sitten yllätys. 

Näistä säkeistä lähti liikkeelle vauvojen tilkkupeitot. Ihan harmittaa etten kaikista tekeleistäni ole ottanut kuvaa, mutta eri vauvoille niitä on tehty, monia!!! Myös mökille olen tehnyt ison riemunkirjavan, muuten olen yleensä hieman katsellut etukäteen missä värijärjestyksessä palat laitan. 

Takana pienemmistä tilkuista tehty sini-vihreä täkki,
edessä valmistumassa toista versiota jossa värejä enemmän sekaisin.

Kirjava tilkkupeitto mökillä.

Tilkuista on tullut myös lapsille pehmoleluja, nukenvaatteita, käsinukkeja ja isoimmista paloista myös lasten vaateita.

Tunikamainen takki raitatilkusta.

Käsinukkeja, nalleja ja kissoja.

Nappisilmiä.

Tilkuista saa myös nukenvaatteita.

Mekkotehdas

Ostin itselleni kesälahjaksi Mekkotehdas-kirjan. Se on aivan loistava, ihan kuin karkki jota vain ahmin! Ihania retrokankaita, kauniita kuoseja, tytöntylleröitä, mekkoja miljoonittain  ja variaatiomahdollisuuksia... Ah! Kuten kirjassakin sanotaan: Voiko tytöllä olla liikaa mekkoja? Voi, mutta lisää syntyy liukuhihnalta. 

Vielä en ihan liukuhihnatahtiin päässyt. Sain kuitenkin aloitettua. Valmiina on yksi mekko tytölle ja pari nukelle. Yhdistin vanhaa ja uutta. Neidin mekossa pilkkukangas on yllättäen taas marimekkoa (johon olen aina hulluna). Nyt en valitettavasti muista kuosin nimeä, mutta saa kommentoida ja muistuttaa, ken sen muistaa. Edustan pinkki-oranssi-kangas on puolestaan retroa. Sain anopiltani kangasta siihen, kuten myös toinen nuken mekko on kirpparilöydöistä peräisin. Toinen kangas oli aikoihaan hameena ja toinen mikä lie... Mutta kivasti sointuvat yhteen (tästä mekosta kuva tekovaiheesta, alin).

Iso ja pieni. Mekon pilkullinen kangas on ihanan ohutta puuvillaa by marimekko.

Retroa. Tämä värikäs kangas oli aikoinaan jonkinlainen kesämekko/-takki. 

Tulossa nukelle kietaisutyyppinen mekko.

Afrikan Kuningatar: noihin sanoihin liittyy niin monia tärkeitä asioita. Afrikka on ihana maanosa jossa on olemme asuneet ja Kuningatar olen tietenkin minä itse kuten lapseni sanovat. Afrikan kuningatar-marimekon kangas on kuitenkin ollut innoittava asia tämän blogin nimessä. Afrikan Kuningattaren on suunnitellut Oiva Toikka.

Tällä hetkellä olen lukenut paljon muiden ompelublogeja ja olen aiemmin itsekin pitänyt yhtä, mutta ajattelin että on aika aloittaa uusi. Tänne aion kuitenkin tuoda kuvia jo aiemmin tehdyistä ompeluista ja kivoista sisustusjutuista. Silmäni lepää kauniissa asioissa, kaikkea kaunista vaan ei kotiin voi eikä tarvikaan saada. Niistä voi ottaa kuvia ja ihailla niitä.

Ideoita on paljon, aikaa vaan ei aina tunnu olevan riittämiin. Lapset, koti ja työ vie tietenkin aikaa eikä ompelulle riitä niin paljoa kuin haaveilisin. Mutta ei se mitään, olen tyytyväinen näinkin, sillä paljon saan silti mielestäni aikaan.

Afrikan Kuningatar by Oiva Toikka.

Sama vihreys on tässä maisemassa. Afrikan sydämessä!